Sain metalliliiton jäsenenä mahdollisuuden liittyä niiden etuoikeutettujen joukkoon jotka ovat saaneet opiskella genevekoulussa. Genevekoulun vuosikurssi 2006 oli koulun 75-vuotis juhlavuosikurssi. Moni jäsenistä voi tässä vaiheessa ihmetellä, mikä ihmeen koulu se sellainen on?
Lyhyesti Ilosta ja Genevekoulusta
ILO (International Labour Organization) on työelämän kehittämiseen ja yhteiskunnallisten olojen parantamiseen erikoistunut järjestö. Sen tärkeä tehtävä on kansainvälisten työelämän normien luominen ja valvonta. Järjestön päämaja sijaitsee Genevessä. ILO perustettiin vuonna 1919 ja se on toiminut YK:n erityisjärjestönä vuodesta 1946. Suomi liittyi järjestön jäseneksi vuonna 1920. ILOssa on 178 jäsenmaata. Joka vuotisissa konferensseissa Ilo tekee kolmikantaisesti niin sanottuja yleissopimuksia (convenssion). Yleissopimuksia on yhteensä 181 joista suomi on ratifioinut 100 kappaletta.
Genevekoulu on perustettu 1930 norjalaisten, tanskalaisten ja ruotsalaisten toimesta. Kansainvälisen Ilon työjärjestön kokouksiin osallistuminen aiheutti tarvetta yhteispohjoismaiselle koululle, jolla lisättäisiin pohjoismaista yhteistyötä. Myös pelko pohjoismaisten kielten häviämisestä oli suuri. Genevekoulu koostuu kolmesta eri jaksosta. Esikurssi Rünossa(Ruotsi) 4pv, verkkokurssi n.30-40 tuntia ja 3 viikon opintomatka Genevessä seuraten Ilo:n konferenssia.
Keitä varten?
Genevekoulu on tarkoitettu aktiivisille ay-liikkeen, politiikan ja osuustoimintaliikkeen jäsenille, jotka haluavat lisätä kansainvälistä tietämystä. Koulu on yhteispohjoismainen johon osallistujat ovat Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Suomesta, ja Islannista. Koulun kolme virallista kieltä ovat alusta saakka olleet norja, ruotsi ja tanska. Siksi se on myös todella tehokas kielikurssi. Pääasiassa käyttökielenä on ruotsi ja englanti. Koulussa puhutaankin niin sanottua skandinaaviskaa joka tarkoittaa kaiken sekoitusta ja tarvittaessa englantia joukossa. Suomalaisille alkushokki on aika suuri, mutta tähän asti kaikki osallistujat ovat selvinneet siitä hengissä.
Nykyään osanottajista suurin osa on ay-aktiiveja Pohjoismaisen Genèvekouluyhdistyksen jäsenjärjestöistä. Nelisenkymmentä osanottajaa Suomesta, Tanskasta (ml. Grönlanti), Islannista, Norjasta ja Ruotsista osallistuu kurssiin, jota hallinnoivat pohjoismaiset työväen sivistysjärjestöt (=TSL) ja joka rahoitetaan valtionavuin, avustuksin ja oppilasmaksuin.
Mitä tuli opittua?
Tiedon määrä koulun aikana on valtavaa ja jokainen poimii siitä sen mikä on oman näkökulman kannalta paras. Opiskelijathan ovat eri ammatiryhmistä ja edustavat ammattiliittojaan tai poliittisia tahojaan. Ilon laaja toiminta kenttä luokin niin suuren kentän jota ei pysty kerralla sisäistämään millään. Tämän vuoksi genevekoulu onkin loistava taustasta ja koulutuspohjasta riippumatta, jokaiselle riittää opittavaa yllin kyllin.
Niinkuin aikaisemmin mainitsin koulu koostuu kolmesta jaksosta, Ruotsin esikurssista, verkkokurssista ja opintomatkasta. Ruotsin osuuden tarkoitus on olla johdantona kaikkeen tulevaan. Tutustutaan muihin koululaisiin, työskentelytapoihin ja myös aloitetaan työt luentoina. Luennot Rünossa on perustietoa jonka päälle opitaan varsinainen työskentely Ilossa. Mikä organisaation voima ja tarkoitus on
Verkkokurssilla opettajien johdolla tehdään verkossa annettuja tehtäviä, joista ryhmät yhteisesti sopivat kuka tekee mitä ja milloin on oltava valmista. Välitehtäviä on 3-4 josta ryhmä määräaikaan mennessä tekee yhteenvedon verkkoon.
Geneve jaksolla keskitytään sitten tarkemmin Ilon toimintaan ja konferenssin seuraamiseen. Ilon toiminta koneisto on todella laaja ja jo tämän apparaatin toiminnan sisäistäminen on kokemus jo itsessään. Valitussa ryhmässä henkilö työskentelee konferenssissa josta ryhmä tekee ryhmätyön. Ryhmä saa melkoisen vapaat kädet miltä suunnalta haluaa valittua aihetta tarkastella. Mikäli on omia intressejä tiettyyn aiheeseen voi sitä tietenkin tarkastella tarkemmin yleisen tehtävän ohella. Itse valitsin Employment relationship:n jolle genevekoulu oli antanut seuraavanlaisen tehtäväkuvauksen.
” Työsuhde (The employment relationship/Contract labour)
Vaikea aihe – mikä on työsuhde, palvelussuhde ja millainen on itsenäinen yrittäjä? Tänä päivänä työsuhteiden muodot vaihtelevat enenevässä määrin, miten voidaan luoda turvallisia, pysyviä työpaikkoja? ”
Kaiken kaikkiaan koulu on todella avartava ja tuo sellaisia näkökulmia ay-toimintaan joista ei edes osannut uneksia, niin hyvässä kuin pahassakin. Koulussa tutustuu moniin erilaisiin ihmisiin ja saa paljon elinikäisiä ystäviä. Näinä kansainvälisinä aikoina myös luottamusmiesten tulisi tietää kansainvälisistä normeista paljon enemmän. Varsinkin isoissa kansainvälisissä yrityksissä ei pelkästään suomalaisen lainsäädäännön tunteminen enää riitä.Haluaisinkin kiittää metallin jäseniä saamastani tilaisuudesta ja toivottaa hyvää alkanutta talvea. Täytyy kuitenkin muistaa, että meidän jäsenmaksuilla nämä osaksi ovat mahdollisia ja mikään ei ole itsestäänselvää, eivät sopimukset eivätkä koulut. Myös siksi kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan. Mikäli kiinnostuit kansainvälisestä osaamisesta tartu tilaisuuteen ja ota osaa kansainväliseen koulutukseen. Sitä on metallin jäsenillekkin paljon tarjolla:
www.tsl.fi
www.geneveskolan.org
www.murikkaopisto.fi/
www.metalliliitto.fi/portal/suomi/kansainvalisyys
maanantai 20. lokakuuta 2008
Vuokratyövoima helpotus vai kirous?
Suomessa on tällä hetkellä trendinä palkata työvoimaa käyttäen vuokratyöyrityksiä. Ongelma on havaittu, mutta siihen reagoinnissa on koko ay-liike polvillaan. Vai onko se ongelma? Toisaalta vakituinen henkilöstö kokee vuokratyövoiman oivana puskurina omalle kengänkuvalleen. Pääsääntöisestihän on näin, että vakituisen väen ei tarvitse huolta kantaa ainakaan niin kauan kuin vuokratyötä teetetään. Suurta solidaarisuusliikettä ei tässä asiassa ole nähtävissä työtovereilta. Liiton kannalta asia onkin jo mutkikkaampi. Vakituiset jäsenet ja vuokratyöyrityksen jäsenet ovat liiton kannalta yhtä tärkeitä jäseniä. Valitettavasti SAK:n ja AY- liikkeen keskittyessä vapaan työvoiman siirtymäaikaan, puhkesi vuokratyöpaise kentälle ja hädän ollessa käsillä, ei nopeasti pysytä sopimuksia ja lainsäädäntöä muuttamaan.
Vuokrayrityksessä työskentelevälle jäsenelle tulevaisuuden varmuus on aivan eri luokkaa kuin vakituisen työntekijän. Ongelmia syntyy arkisissa asioissa esimerkiksi pankki ei välttämättä myönnä lainaa jos ei ole pysyvää työsuhdetta tai ei yksinkertaisesti uskalla ottaa riskiä, kun ei tiedä onko huomenna tai ensikuussa työtä! Myöskin luottamusmiehiä vuokrayritykset työllistävät paljon, koska palkanmaksuissa ynnä lukuisissa muissa asioissa on ongelmia. Ei tunneta sopimusta ja monta kertaa maksetaan työajantasaamislisiä ynnä muita lisiä väärin. Mielellään me luottamusmiehet jäseniä palvellaan, mutta loppujen lopuksi kalliin hinnan yritykset maksavat joustavuudesta. Verrattuna vakituiseen työsuhteeseen vuokratyö on n.30-40% kalliimpaa. Onkin mielenkiintoista, että yritykset eivät neuvotteluissa työntekijöiden kanssa ole valmiita maksamaan joustavuudesta, mutta vuokratyöstä kyllä!
Vuokratyövoimayritysten pitäisi noudattaa työehtosopimuksia siinä kuin tilaaja yrityskin. Ja on todettava omakohtaisista kokemuksista, että sitä saa mitä tilaa. Monissa tapauksissa vuokrayritykset noudattavat sääntöjä kyllä jos tilaajayritys sitä vaatii. Asiaa voi lähestyä muutamasta näkökulmasta. Vuokrayrityksenhän on noudatettava alalla käytettävää työehtosopimusta. Joten esim. sopimuskorotusten noudattaminen tulee jo tätä kautta noudatettavaksi. Luottamusmiesten pitää seurata ja valvoa, jotta sopimusten aiheuttamat korotukset ja muita sopimuksen ehtoja noudatetaan. Toinen tie sopimusten noudattamiseen on tietenkin yrityksen normaalit yhteistyömenettelykanavat. Eli kuitenkin tilaaja on kaikesta vastuussa. Siksi on jo nyt selvää, että tilaajavastuu ja kanneoikeus noussee 2008 liittokokouksessa kynnyskysymyksiksi.
Metallin työehtosopimushan määrittelee ulkopuolisen ja vuokratyövoiman käytön melko tarkasti. Silti toivoisin Metalliliiton ja Sak:n tutkivan, miten sanalla ”projektityöntekijä” voidaan kiertää monien vuosien aikaansaannot sopimuksissa!
Lainaus tes:tä
”Vuokratyövoiman käyttö
1. Yritysten on rajoitettava vuokratyövoiman käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin sellaisiin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida teettää omilla työntekijöillä.
2. Työvoiman vuokraus on epätervettä, jos eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat vuokratyöntekijät työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena pidemmän ajan.
3. Vuokratyövoimaa käyttävien yritysten tulee pyydettäessä selvittää pääluottamusmiehelle tällaisten työntekijöiden työskentelyyn liittyvät kysymykset.”
Yllä olevasta voimme vain todeta, että lääkkeitä on, mutta niitä pitää tarkentaa ja opastaa oikeaan tulkintaan. Luottamusmiehen kantti mitataan muutenkin melkein päivittäin erillaisilla ongelmatilanteilla, mutta vuokratyövoiman pelisääntöjen luominen on iso juttu. Työpaikoissa, jossa neuvottelusuhteet ovat kunnossa asioista päästään luultavimmin tyydyttävään sopimukseen, mutta pienimmille paikoille toivoisin apuja suoraan sopimukseen. Eli tähänkin asiaan tarvitaan parempi ns. Perälautamalli.
Vuokrayrityksessä työskentelevälle jäsenelle tulevaisuuden varmuus on aivan eri luokkaa kuin vakituisen työntekijän. Ongelmia syntyy arkisissa asioissa esimerkiksi pankki ei välttämättä myönnä lainaa jos ei ole pysyvää työsuhdetta tai ei yksinkertaisesti uskalla ottaa riskiä, kun ei tiedä onko huomenna tai ensikuussa työtä! Myöskin luottamusmiehiä vuokrayritykset työllistävät paljon, koska palkanmaksuissa ynnä lukuisissa muissa asioissa on ongelmia. Ei tunneta sopimusta ja monta kertaa maksetaan työajantasaamislisiä ynnä muita lisiä väärin. Mielellään me luottamusmiehet jäseniä palvellaan, mutta loppujen lopuksi kalliin hinnan yritykset maksavat joustavuudesta. Verrattuna vakituiseen työsuhteeseen vuokratyö on n.30-40% kalliimpaa. Onkin mielenkiintoista, että yritykset eivät neuvotteluissa työntekijöiden kanssa ole valmiita maksamaan joustavuudesta, mutta vuokratyöstä kyllä!
Vuokratyövoimayritysten pitäisi noudattaa työehtosopimuksia siinä kuin tilaaja yrityskin. Ja on todettava omakohtaisista kokemuksista, että sitä saa mitä tilaa. Monissa tapauksissa vuokrayritykset noudattavat sääntöjä kyllä jos tilaajayritys sitä vaatii. Asiaa voi lähestyä muutamasta näkökulmasta. Vuokrayrityksenhän on noudatettava alalla käytettävää työehtosopimusta. Joten esim. sopimuskorotusten noudattaminen tulee jo tätä kautta noudatettavaksi. Luottamusmiesten pitää seurata ja valvoa, jotta sopimusten aiheuttamat korotukset ja muita sopimuksen ehtoja noudatetaan. Toinen tie sopimusten noudattamiseen on tietenkin yrityksen normaalit yhteistyömenettelykanavat. Eli kuitenkin tilaaja on kaikesta vastuussa. Siksi on jo nyt selvää, että tilaajavastuu ja kanneoikeus noussee 2008 liittokokouksessa kynnyskysymyksiksi.
Metallin työehtosopimushan määrittelee ulkopuolisen ja vuokratyövoiman käytön melko tarkasti. Silti toivoisin Metalliliiton ja Sak:n tutkivan, miten sanalla ”projektityöntekijä” voidaan kiertää monien vuosien aikaansaannot sopimuksissa!
Lainaus tes:tä
”Vuokratyövoiman käyttö
1. Yritysten on rajoitettava vuokratyövoiman käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin sellaisiin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida teettää omilla työntekijöillä.
2. Työvoiman vuokraus on epätervettä, jos eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat vuokratyöntekijät työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena pidemmän ajan.
3. Vuokratyövoimaa käyttävien yritysten tulee pyydettäessä selvittää pääluottamusmiehelle tällaisten työntekijöiden työskentelyyn liittyvät kysymykset.”
Yllä olevasta voimme vain todeta, että lääkkeitä on, mutta niitä pitää tarkentaa ja opastaa oikeaan tulkintaan. Luottamusmiehen kantti mitataan muutenkin melkein päivittäin erillaisilla ongelmatilanteilla, mutta vuokratyövoiman pelisääntöjen luominen on iso juttu. Työpaikoissa, jossa neuvottelusuhteet ovat kunnossa asioista päästään luultavimmin tyydyttävään sopimukseen, mutta pienimmille paikoille toivoisin apuja suoraan sopimukseen. Eli tähänkin asiaan tarvitaan parempi ns. Perälautamalli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
