Vuokratyövoima helpotus vai kirous?

Suomessa on tällä hetkellä trendinä palkata työvoimaa käyttäen vuokratyöyrityksiä. Ongelma on havaittu, mutta siihen reagoinnissa on koko ay-liike polvillaan. Vai onko se ongelma? Toisaalta vakituinen henkilöstö kokee vuokratyövoiman oivana puskurina omalle kengänkuvalleen. Pääsääntöisestihän on näin, että vakituisen väen ei tarvitse huolta kantaa ainakaan niin kauan kuin vuokratyötä teetetään. Suurta solidaarisuusliikettä ei tässä asiassa ole nähtävissä työtovereilta. Liiton kannalta asia onkin jo mutkikkaampi. Vakituiset jäsenet ja vuokratyöyrityksen jäsenet ovat liiton kannalta yhtä tärkeitä jäseniä. Valitettavasti SAK:n ja AY- liikkeen keskittyessä vapaan työvoiman siirtymäaikaan, puhkesi vuokratyöpaise kentälle ja hädän ollessa käsillä, ei nopeasti pysytä sopimuksia ja lainsäädäntöä muuttamaan.

Vuokrayrityksessä työskentelevälle jäsenelle tulevaisuuden varmuus on aivan eri luokkaa kuin vakituisen työntekijän. Ongelmia syntyy arkisissa asioissa esimerkiksi pankki ei välttämättä myönnä lainaa jos ei ole pysyvää työsuhdetta tai ei yksinkertaisesti uskalla ottaa riskiä, kun ei tiedä onko huomenna tai ensikuussa työtä! Myöskin luottamusmiehiä vuokrayritykset työllistävät paljon, koska palkanmaksuissa ynnä lukuisissa muissa asioissa on ongelmia. Ei tunneta sopimusta ja monta kertaa maksetaan työajantasaamislisiä ynnä muita lisiä väärin. Mielellään me luottamusmiehet jäseniä palvellaan, mutta loppujen lopuksi kalliin hinnan yritykset maksavat joustavuudesta. Verrattuna vakituiseen työsuhteeseen vuokratyö on n.30-40% kalliimpaa. Onkin mielenkiintoista, että yritykset eivät neuvotteluissa työntekijöiden kanssa ole valmiita maksamaan joustavuudesta, mutta vuokratyöstä kyllä!

Vuokratyövoimayritysten pitäisi noudattaa työehtosopimuksia siinä kuin tilaaja yrityskin. Ja on todettava omakohtaisista kokemuksista, että sitä saa mitä tilaa. Monissa tapauksissa vuokrayritykset noudattavat sääntöjä kyllä jos tilaajayritys sitä vaatii. Asiaa voi lähestyä muutamasta näkökulmasta. Vuokrayrityksenhän on noudatettava alalla käytettävää työehtosopimusta. Joten esim. sopimuskorotusten noudattaminen tulee jo tätä kautta noudatettavaksi. Luottamusmiesten pitää seurata ja valvoa, jotta sopimusten aiheuttamat korotukset ja muita sopimuksen ehtoja noudatetaan. Toinen tie sopimusten noudattamiseen on tietenkin yrityksen normaalit yhteistyömenettelykanavat. Eli kuitenkin tilaaja on kaikesta vastuussa. Siksi on jo nyt selvää, että tilaajavastuu ja kanneoikeus noussee 2008 liittokokouksessa kynnyskysymyksiksi.

Metallin työehtosopimushan määrittelee ulkopuolisen ja vuokratyövoiman käytön melko tarkasti. Silti toivoisin Metalliliiton ja Sak:n tutkivan, miten sanalla ”projektityöntekijä” voidaan kiertää monien vuosien aikaansaannot sopimuksissa!

Lainaus tes:tä
”Vuokratyövoiman käyttö
1. Yritysten on rajoitettava vuokratyövoiman käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin sellaisiin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, am­mattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida teettää omilla työn­tekijöillä.
2. Työvoiman vuokraus on epätervettä, jos eri työvoi­maa hankkivien yritysten toimittamat vuokratyönte­kijät työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjoh­don alaisena pidemmän ajan.
3. Vuokratyövoimaa käyttävien yritysten tulee pyydettä­essä selvittää pääluottamusmiehelle tällaisten työnte­kijöiden työskentelyyn liittyvät kysymykset.”
Yllä olevasta voimme vain todeta, että lääkkeitä on, mutta niitä pitää tarkentaa ja opastaa oikeaan tulkintaan. Luottamusmiehen kantti mitataan muutenkin melkein päivittäin erillaisilla ongelmatilanteilla, mutta vuokratyövoiman pelisääntöjen luominen on iso juttu. Työpaikoissa, jossa neuvottelusuhteet ovat kunnossa asioista päästään luultavimmin tyydyttävään sopimukseen, mutta pienimmille paikoille toivoisin apuja suoraan sopimukseen. Eli tähänkin asiaan tarvitaan parempi ns. Perälautamalli.